• White Instagram Icon
  • Rokua Outdoors Facebook

Ota yhteyttä

E-mail: info@rokuaoutdoors.com

Rokua Outdoors

Jaakonjärventie 2, 91670 Rokua, FINLAND

Rokua Outdoors

www.rokuaoutdoors.com © 2019 Rokua Outdoors

AHMAKSEN RUNONLAULAJAT

Kirjoittanut Anne Ruuttula-Vasari. Alkuperäistä tekstiä muokattu Kulma-hankkeessa.

Ahmas laulellen runoja Kalevalan mittaan laittoi

”Ahmas laulellen runoja

Kalevalan mittaan laittoi

Suomen kielell soinnutteli

kylällensä kunniaksi”

”Miten on mahdollista, että täällä Ahmaksen kylällä on kalevalainen perinnekylä ja kuitenkin ollaan Pohjois-Pohjanmaalla, Utajärvellä kaukana Vienan runokylistä? Elias Lönnrot ei ole täällä kuljeskellut 1800-luvulla Kalevalaa kokoamassa.”  Rokuan ympäristöön tarkemmin tutustunut kulkija ihmetteli näin aivan syystä.

 

Mukana ollut opas mietti hetken ja aloitti tarinansa: ”Ahmaksen kylän ensimmäinen runonlaulaja oli Lusia Rusintytär Korhonen, jonka isä jo tunnettiin tietäjänä ja noitana. Lusia itse joutui 1680-luvulla käräjille syytettynä noituudesta, koska hän oli parantanut papilta varastetuilla öyläteillä sairaan tytön. Asia vietiin käräjille, mutta ennen tuomion saamista Lusia surmasi itsensä hirttäytymällä metsässä. Käräjäpöytäkirjaan on merkitty tieto, että Lusia oli ennen kuolemaansa laulanut vanhoja loitsurunoja. Näin tulivat Ahmaksen kylän runonpoljennot ensimmäisen kerran merkityksi kirjalliseen lähteeseen.

 

1770-luvulla Ahmaksen kylällä syntyi Pekka Kukkonen (myöhemmin Gullstén), jonka runonlaulantaa on tallennettu kansalliseepokseemme Kalevalaan. Nuoruusvuosinaan Pekka kuunteli Ahmaksen kylän runonlaulajia ja kirjoitti muistiin loitsuja ja Väinämöis-runoja. Pekasta tuli lukkari Rovaniemelle, jossa hän toimi myös välskärinä. Pekalle välskärin taitoja opetti lääketieteen opiskelija Sakari Topelius vanhempi. Topelius sai myöhemmin mainetta vanhojen kertomarunojen kerääjänä ja julkaisijana. Vuoden 1804 tienoilla Topelius kirjoitti muistiin useita Pekan laulamia runoja.

 

Tieto vanhoja runoja osaavasta lukkarista tavoitti myös Turun yliopistossa suomen kielen tutkijana toimineen Reinhold von Beckerin, joka tuli vuonna 1819 varta vasten Rovaniemelle. Hän sai Pekka-lukkarilta kokoelman loitsuja ja Väinämöis-runoja. Von Becker julkaisi Turun Viikko-Sanomissa laajan, Pekka Gullsténin laulamiin runoihin perustuvan, runonäytteitä sisältävän kirjoituksen Kave Ukon pojasta, Väinämöisestä. Von Becker tulkitsi Väinämöisen historialliseksi henkilöksi, suureksi sankarihahmoksi ja päätti kirjoituksensa sanoihin "...eipä katoa Väinämöisen nimi niin kauan kuin Suomen kansaa maailmassa mainitaan".

 

Reinhold von Beckerin oppilas Elias Lönnrot sai vuonna 1827 valmiiksi latinankielisen maisterinväitöskirjansa Väinämöisestä. Lähteenään hän mainitsi käyttäneensä mm. Topeliuksen ja von Beckerin kansanrunokokoelmia, joten Pekka Gullstén oli jo tässä vaiheessa lähteenä.

 

Kaksi muutakin Ahmaksen kylän laulajaa kuuluu Kalevalan runonlaulajien joukkoon. Elias Lönnrot laulatti vuonna 1834 Vuokkiniemen runonkeruumatkallaan Lonkan kylässä asunutta Martiska (Martti) Karjalaista. Lönnrot sai häneltä 1777 säettä kansanrunoa, eli lähes yhtä paljon kuin kuuluisimmalta runonlaulajalta Arhippa Perttuselta.

 

Martiska Karjalainen oli oppinut runot Heikki Samulinpoika Kylmäseltä, joka oli asunut Muhoksen Kylmälänkylässä. Heikki taas oli oppinut runot ja loitsut isältään Samuli Heikinpoika Kylmäseltä. Molemmat runontaitajat, isä Samuli ja poika Heikki, olivat syntyneet Ahmaksen Pekkalassa. Samulin äiti oli Säräisniemen Veneheitosssa syntynyt ja Rokuan talossa nuoruutensa viettänyt Marketta Karjalainen. Hän lienee ollut Martiska Karjalaisen sukulainen, sillä Martiska oli viettänyt viikkokausia Kylmäsellä ja kuunnellut Samulin ja Heikin muinaisrunoja.

 

Monia merkittäviä runonlaulajia on näillä seuduilla ollut, joten Ahmaksen kalevalaisen perinnekylän voimme hyvästellä kiitosrunolla:

 

”Perinnettä varjeelepi

iloks tuopi kulkeville

antaa oivan tiedon sulle

kehon kunnon vaalijalle”

 

 
Tietoa

-Kyläasutusta Ahmasjärven ympärillä on ollut 1550-luvulta lähtien.

 

-Utajärven Ahmaksen kylä sijaitsee Rokuan pohjoispuolella, 15 kilometrin päässä Utajärven kuntakeskuksesta. Kylä on kuuluisa runonlaulajistaan, jotka edustavat kalevalaista runoperinnettä.

 

-Kalevalaisesta runonlaulannasta on kehittynyt merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Runonlaulanta on alkujaan ollut suullista perimätiedon välitystä sukupolvelta toiselle luku- ja kirjoitustaidottoman kansan keskuudessa. Runonlaulajat saivat oppinsa kuuntelemalla muita, jotka osasivat runot ulkoa. kiaikaisen suomalaisen kielimuodon (runomitan) ansiosta on mahdollista muistaa ulkoa pitkiä runoja.

 

-Ahmaksen kalevalaiseen perinnekylään on rakennettu Runonlaulajien polku, jonka rakennukset ja maastokohteet kertovat kylän runonlaulajista.

 

-Pekka Jaakopinpoika Kukkonen, myöhemmin Gullstén (1770–1825)  käytti lukkarinoppilaana sukunimeä Gullberg. Sukunimi muuttui myöhemmin nimeksi Gullstén.

 

-Pekka Gullstén on laulanut mm. Sakari Topelius vanhemmalle (1781–1831)  Nyky-Kalevalan 8. runon perustekstin "Ilman immen kosinta". Vuonna 1819 Pekka Gullstén lauloi Reinhold von Beckerille (1788–1858) 152-säkeistöisen Väinämöis-runosarjan. Pekalta ovat peräisin mm. runot Väinämöisen polvenhaava, Laivaretki, Kanteleen synty ja Runo Antero Vipusesta.

 

-Elias Lönnrot (1802–1884) on Kalevalan kokoaja.

 

-Heikki Samulinpoika Kylmänen, alkuaan Pyykkö (1803–1858) ja Samuli Heikinpoika Kylmänen, alkuaan Pyykkö (1781–1843) muuttivat Ahmakselta Muhoksen Kylmälänkylän Kylmäselle. Sukunimi muuttui Pyyköstä Kylmäseksi.