• White Instagram Icon
  • Rokua Outdoors Facebook

Ota yhteyttä

E-mail: info@rokuaoutdoors.com

Rokua Outdoors

Jaakonjärventie 2, 91670 Rokua, FINLAND

Rokua Outdoors

www.rokuaoutdoors.com © 2019 Rokua Outdoors

JÄKÄLÄÄ

Kirjoittanut Anne Ruuttula-Vasari. Alkuperäistä tekstiä muokattu Kulma-hankkeessa.

Joka paikassa jäkälää

Nuori poika keräsi ripein ottein kainalon ja käsivarren väliin jäkälää. Sylillinen, aivan kuin iso limppu, siirtyi nopeasti puulaatikkoon, joka täyttyi varvi kerrallaan. Laatikoita laitettiin neljä päällekkäin.

 

Jäkälälaatikot kuljettiin seuraavalla viikolla Oulun rautatieasemalle, josta paikalliset kauppiaat veivät ne Saksaan. Isoisä Aaro seisoi vieressä katselemassa pojanpojan varmoja otteita. Tämä oli näppärien nuorten ja naisten työtä. Jäkälää meni hyvin kaupaksi, sillä Euroopassa riehunut maailmansota vaatii uhrinsa, ja rokualaista jäkälää käytettiin hautojen koristeluun.

 

Aaro oli ollut mukana poimimassa koristejäkälää myyntiin jo 1920-luvulla. Onneksi viime vuosina Pookivaaralla oli ollut palovartija, jonka ansiosta Rokuan ympäristössä ei ollut enää pahoja metsäpaloja. Jäkälät olivat saaneet kasvaa rauhassa, eivätkä kulkijatkaan niitä tallanneet jalkoihinsa.

 

Aarolle tuli mieleen oma ensimmäinen kerta jäkälän keruussa 1800-luvun viimeisenä kesänä. Isä oli laittanut hänet keräämään jäkälää Lianjärven läheisyydestä. Palleroporonjäkälää ei vielä silloin kerätty koristeeksi, vaan sitä tarvittiin ikkunoiden väliin kosteutta keräämään. Paikallisissa sanomalehdissä oli ollut ilmoitus, jossa haluttiin ostaa ”akkunasammalta”. Isä oli innostunut kokeilemaan jäkälän keruuta, jospa siitä saisi lisätuloa ja työtä nuorelle väelle. Ostoilmoituksissa neuvottiin puristamaan jäkälää sivuilta lautain alla litteäksi. Jäkälä piti laittaa harvaan, ilmavaan laatikkoon, jossa sen annettiin kuivua pari viikkoa. Seassa ei saanut olla multaa, hiekkaa tai muuta roskaa. Jäkälistä maksettiin vaini vain viisi penniä kilo. Kova vaiva siinä oli ollut, eikä kuljettaminen käynyt helposti.

 

Mutta 1900-luvun alussa oli tullut uusi villitys maailmalta. Nyt haluttiin jäkälää Berliiniin asti koristamaan saksalaisten puutarhureiden kukkaseppeleitä ja koristevasuja. Jäkälän kerääminen ja kuivaaminen syyssateiden aikaan oli työlästä.

 

Aaro oli yhdellä keruureissuilla löytänyt Rokuanvaaralta jäkälän seasta signaalitorven, jonka vanhemmat miehet olivat arvelleet jääneen metsään jo isovihan vuosina 1700-luvulla. Torvi oli vieläkin tallessa kaapin päällä muistona.

 

Ainahan Rokuan jäkälää oli joku hyödyntänyt. Ihminen oli tarvinnut jäkälää jopa syödäkseen. Aaron isoäiti oli joutunut opettelemaan hätäleivän tekoa 1860-luvun suurina kuolonvuosina. Naapuripitäjässä Kestilässä oli ollut jopa kuvernöörin palkkaamana opettaja, joka oli neuvonut emännille leivän tekoa jäkäläjauhosta. Heitä oli neuvottu liottamaan jäkäliä lipeävedessä, ja sitten viruttelemaan vedellä. Tämän jälkeen jäkälää piti vielä liottaa vuorokausi keitetyssä vedessä. Liotuksessa olisi viimeisenkin karvauden pitänyt kadota. Liotuksen jälkeen jäkälät levitettiin kuivumaan alustan päälle. Lopuksi ne vielä kuivattiin leivinuunissa miedossa lämmössä. Kuivat jäkälät survottiin ja jauhettiin hienoksi. Happaman leivän leivontaan tarvittiin toinen puoli leipäjauhoa ja toinen puoli jäkäläjauhoa. Hädän keskellä äiti oli tuumannut perheelle, että ”kyllä tätä syö ilman kärsimystä ja voita”.

 

Joskus jäkäliä oli keitetty muuripadassa lehmän syötäväksi. Jäkälien piti kiehua vedessä riittävän kauna, jottei niistä tullut sitkeitä. Sekaan laitettiin olki- tai heinäsilppua. Kyllä silläkin ruualla lehmä lypsi.

 

Pojanpojan poimimissa varvissa jäkälä oli puhdasta ja latvus rehevää. Syksyn sateinen ilma oli parasta keruuaikaa, sillä märkänä koottu jäkälä ei murentunut laatikon pohjalle. Ennen Saksaan lähtöä koristejäkälä saisi kuitenkin kuivahtaa kunnolla, jottei se homehtuisi matkalla.

 

Aaro kävi maksamassa Metsähallitukselle Rokuanvaaralta kerätyistä jäkälistä 60 penniä kilolta. Samalla reissulla hän kuuli, että Hallan paliskunta Suomussalmesta oli käynyt ostamassa porojen ruokintaa varten Rokuan poronjäkälää. Kotimatkalla Aaro tuumi, että Rokuan jäkälistä oli kyllä moneksi.

 

Tietoa 
 

-Rokuan kuivat hiekkakankaat tarjoavat erinomaiset kasvuolosuhteet erilaisille jäkälille ja kanerville.

 

-Sota-aikana Metsähallituksen Vaalan hoitoalue myi Rokuanvaaran poropallerojäkälää useille eri oululaisille ostajille. Nykyään Rokuan kansallispuiston alueelta jäkälän kerääminen on kielletty ja maaston kulumisen estämiseksi myös liikkuminen ohjataan merkityille reiteille.

 

-Suomen paras koristejäkälävyöhyke ulottuu Manamansalosta Rokuan kautta Hailuotoon. Valtaosa ulkomaan vientiin menevästä jäkälästä (noin 200 000 kg) kerätään tältä alueelta.

 

-Palleroporonjäkälä on taloudellisesti merkittävin jäkälälaji Pohjoismaissa.

 

-Rokualta kerättyä jäkälää käytetään pääasiassa hautausmaa- ja kuivakukkafloristiikassa sekä maisema- ja pienoisrautatiekoristelussa. Harmaaporonjäkälää käytetään myös muun muassa homeopaattisena lääkeaineena ja isohirvenjäkälää luonnonlääkkeenä, joka auttaa kurkun käheyden poistamisessa.

 

-Rokualla ei ole poroja, mutta alueella kasvavaa poronjäkälää eli harmaaporonjäkälää on ostettu porojen talviruokintaa varten poronhoitoalueille.

 

-Itse jäkälän keruu on yhä käsityötä, vaikka nykyisin apuna on erilaisia kastelu- ja kuivatussysteemejä, joilla pidennetään keruuaikaa ja estetään jäkälän murentuminen.

 

-Jäkälä kuivataan puisissa keruulaatikoissa, joista se siirretään levyinä pahvisiin kuljetuslaatikoihin.

 

-Keruukausi kestää nykyisin toukokuusta syyskuulle, ja poimijoita on ollut viime vuosina myös Virosta ja Venäjältä.