• White Instagram Icon
  • Rokua Outdoors Facebook

Ota yhteyttä

E-mail: info@rokuaoutdoors.com

Rokua Outdoors

Jaakonjärventie 2, 91670 Rokua, FINLAND

Rokua Outdoors

www.rokuaoutdoors.com © 2019 Rokua Outdoors

Riihessä tuoksui vasta puitu ruis. Hiljainen miesjoukko makasi lähellä kiuasta, joka päivällisen puinnin jäljiltä tuntui vielä lämpimältä. He eivät olleet mitään puimamiehiä, vaan Kiveksenkylän rosvoja, jotka olivat löytäneet yösijan kylän isoimman talon riihestä. Lupaa yöpymiseen ei ollut, niin kuin ei mihinkään muuhunkaan, mitä miehet olivat Oulujärvellä ja sen rantakylissä tehneet. Syysyön pimeyden turvin he olivat tulleet riiheen, jonka ovet olivat perisuomalaiseen tapaan lukotta. Variskylän varkaat eivät kunnioittaneet toisten omaisuutta.

 

Rosvot olivat käyneet makuulle rukiin olkien päälle, mutta uni ei tullut, joten miehet alkoivat pohtia edellisten päivien kulkua. Nälkä kurni miesten suolissa, eikä pelkkää viljaa pystynyt syömään sellaisenaan. Kuka nyt vuorostaan hiipisi talon vilja-aittaan, sillä jotakin piti saada suuhunsa. Uudesta sadosta leivottuja leipiä olisi varmaankin säilytyksessä viljalaarissa jyvien seassa.

 

Edellisenä yönä miehet olivat yrittäneet ryöstää torpan ruokavarat. Rosvot olivat kantaneet suuren puun oven päälle pönkäksi. Yksi mies oli jäänyt vahtiin, ja muut olivat menneet varkaisiin. Talonväki oli herännyt kesken kaiken, jolloin isäntä oli päässyt ulos ikkunasta ja onnistunut karkottamaan varkaat. Päivä oli piileskelty metsissä, mutta vilu ajoi sisälle lämpimään riiheen.

 

Viimein vanhin miehistä sanoi ääneen sen, mitä moni muukin oli jo kauan miettinyt: ”Lopetetaan tämä touhu, kun Oulun kaupungista lähetetyt kasakat ovat taas meidän perässämme. Suomen jokaisessa sanomalehdessäkin kauhistellaan meidän tekemisiämme.” Riihen nokiseen seinään nojannut joukon johtaja oli toista mieltä: ”Jatketaan varastamista ja annetaan köyhille niin kuin ennenkin. Sillä konstilla ihmiset pysyvät puolellamme. Olemme kaikki nähneet, kuinka katovuodet ovat kurittaneet ja pitäneet nälässä ihmisiä. Hädän keskellä raha kelpaa kaikille.” Joukon nuorin nousi seisomaan ja yllätti puheellaan kaikki: ”Mitä me olemme tehneet näinä vuosina? Olemme ryöstäneet tervansoutajia ja rantakylien asukkaita. Olemme vieneet köyhiltä sen vähäisen tulon, jonka he ovat saaneet Oulun tervahoviin viemistä tervatynnyreistä. Kaikkihan meitä ja meidän ketteriä veneitämme pelkäävät. Muistan hyvin ihmisten pelästyneet ilmeet, kun olemme yllättäneet Oulusta paluumatkalla olleita veneitä. Kerrankin otin nuoren naisen sylistä arkun, jossa oli hänen omia häitään varten hankitut tarpeet. Otin häätaloon ostetun kahvipannun ja kahvit. Neito itki katkerasti, mutta mitäpä he meille mahtoivat. Tämän riihen vähäinen ruis saa minun puolestani jäädä talolle leipäviljaksi ja ensi kevään siemenviljaksi. Näin vähäisestä viljasta ei kukaan meistä voi paloviinaakaan tehdä. Uusi lakikin kieltää viinan kotipolton.”

 

Miesjoukko vakavoitui, sillä kaikki tiesivät rosvoamisen tulleen tiensä päähän. Kotiin Kiveksenkylään ei ollut enää menemistä, sillä vuosikausia oli jo piiloteltu Oulujärven Ärjän ja Toukan saarilla ja isketty sieltä käsin. Uhreilta oli viety rahat, tervat, eväät ja arvoesineet. Iskuja oli tehty keskellä järvenselkää tai saarissa, jonne terva- ja rahtimiehet olivat rantautuneet yökuntiin. Kiveksenkylän rosvojen ja Variskylän varkaiden joukon hajoaminen oli nyt edessä.

 

Vain kaksi miestä jatkoi rosvousta ja kyläläisten pelottelua. Vuonna 1867 nämäkin miehet saatiin kiinni Oulujärven Ärjänsaressa, jonne he olivat paenneet ryöstösaaliinsa kera. Miehet olivat varastaneet talosta arkun, joka oli ollut täynnä tavaraa. Talon väki lähetti miesten perään kolme takaa-ajajaa, jotka onnistuivat saartamaan rosvot saareen ja ottamaan haltuun heidän veneensä. Kiveksenkylän viimeiset varkaat jätettiin paikallisen vallesmannin huolehdittavaksi. Virkavalta saapuikin paikalle apujoukkojen kanssa ja sai lopulta saaren sisäosan metsiin paenneet miehet kiinni. Miehet vietiin raudoissa käräjäoikeuteen, joka määräsi heille 22 paria raipaniskuja. Ilmeisesti vähäiset lyönnit kuitenkin tehosivat, sillä viimeisetkin rosvot talttuivat ja palasivat vähitellen normaaliin arkeen. Oulujärven merirosvot löysivät lopulta oikeudenmukaisempia keinoja hankkia elatusta katovuosien kiusaamassa maassa.

 
Tietoa

 

-Kiveksenkylän elämää vilkastutti 1850-luvulla rautaruukki, jonka toiminta loppui muutaman vuoden jälkeen. Kylään ja sen ympäristöön jäi joukko työttömiä nuorukaisia, joiden aika kului paheiden parissa. Lopulta he alkoivat ryöstellä Oulujärven kautta kulkeneita tervan- ja rahdinkuljettajia sekä rantakylien taloja. Aluksi virkavalta ei pystynyt puuttumaan syrjäisen kylän varkaiden elämään, mutta lopulta rosvot saatiin pidätettyä vuonna 1867.

 

-Tätä Oulujärvellä ja sen saarilla liikkunutta rikollisryhmää kutsuttiin kotipaikkansa mukaan Kiveksenkylän rosvoiksi ja Variskylän varkaiksi. Myöhemmin heitä on nimitetty Oulujärven merirosvoiksi, koska tällaista vesillä harjoitettua rikollisuutta ei ole tavattu muualla Suomessa

 

-Kiveksenkylä, jota rosvot pitivät tukikohtanaan, sijaitsee Oulujärven Paltaselän pohjoisrannalla Varislahden ja Varisjoen tuntumassa.

 

-Rosvojoukkoa aluksi johtanut Mulari katoaa lähteistä vuonna 1864. Rosvojoukon johtajaksi kohosi Henrik Ananias Karppinen. Karppisella oli myös Samuel-niminen veli, joka oli mukana rosvokoplassa. Veljeskaartin nuorin oli Kainuun voimamies Talas-Eera, joka vanhemmista veljistään poiketen toimi lain oikealla puolella Kajaanin markkinapoliisina.

 

-Kasakat ovat tässä tapauksessa sotamiehiä.

 

-Vuonna 1866 annettiin asetus, jossa viinan kotipoltto kiellettiin.

»Vuonna kuusikymmentä kuus’

tuli Suomeen laki uus’,

Viinaa kiellettiin keittämäst’

juomapäiviä viettämäst’.

 

-Vuonna 1868 jälkijoukko yritti vielä ryöstellä, mutta menestys oli huono.

Merirosvoja Oulujärvellä

Kirjoittanut Anne Ruuttula-Vasari. Alkupeäistä tekstiä muokattu Kulma-hankkeessa. 

Kiveksenkylän rosvot, Variskylän varkaat – merirosvoja Oulujärvellä

Rokua Outdoors