• White Instagram Icon
  • Rokua Outdoors Facebook

Ota yhteyttä

E-mail: info@rokuaoutdoors.com

Rokua Outdoors

Jaakonjärventie 2, 91670 Rokua, FINLAND

Rokua Outdoors

www.rokuaoutdoors.com © 2019 Rokua Outdoors

Palovartijan päivä Pookivaaralla

Hame vain hulmusi tuulessa, kun Sirre polki polkupyörällä kohti Pookivaaraa. Hän oli jo monena kesänä ollut Vaalan hoitoalueella Rokuanvaaralla palovartijana. Matka kotoa Lintulan entisestä metsänvartijan torpasta Pookivaaralle ei ollut monta kilometriä, mutta hiekkakankaita ja olemattomia teitä pitkin oli raskasta polkea.

 

Kaksikymmentä metriä korkea palotorni oli rakennettu kesällä 1936 vanhan kolmiomittaustornin viereen. Vanhaa tornia Sirre oli käyttänyt palovartiotornina, kunnes miehet saivat uuden tornin hirret pystyyn. Rakentaminen oli ollut vaivalloista, sillä perustuksiin oli pitänyt ajaa soraa ja kiviä kaukaa. Rokuanvaaralla oli vain hiekkaa.

 

Palovartiotornista näki hyvin niin Vaalan hoitoalueen valtionmetsät kuin yksityisten omistamat metsät. Ylimääräisiä metsänvartijoita ei enää kesäisin liikkunut Rokuan metsissä. Talviaikana vartijat hiihtelivät valvomassa metsästystä lintujen soidinpaikoilla ja hirvien talvehtimisalueilla. Joskus Rokualta haettiin luvattomia rakennus- ja polttopuita.

 

Pookivaaran vartiopaikan torniin ja tupaan oli laitettu puhelimet, joilla saisi ilmoitettua paloista suoraan aluemetsänhoitajalle ja edelleen palopäällikölle. Enää ei tarvitsisi pyöräillä metsänvartijan torppaan asti soittamaan apua paikalle.

 

Sirre vei tavaransa palovartijan tupaan ja kiipesi ylös palovartiotorniin. Hän teki tottuneesti merkintöjä palovartijan päiväkirjaan. Kirjaan merkittiin säätila (pilvetön, puolipilvinen, ukkonen, vesisade, lumisade), näkyvyys (selvä, auer, sumua, savua), tuulen suunta ja voima (bofori) sekä lämpötila klo 9 ja 15.

 

Sirre oli useana kesänä tarkkaillut kiikarilla Rokuanvaaran ympäristöä täältä vaaran korkeimmalta paikalta. Joskus kun oli ukkosta ilmassa, hän merkitsi kirjaan ”ilma sähköistä”. Tosin silloin tuli jo kiire pois tornista, vaikka siitä oli vedetty 300 metriä pitkä kuparikaapeli maastoon ukkosenjohtimeksi.

 

Ylhäältä tornista lounaaseen avautuivat Pelson laajat suot. Lännempänä oli Tyrnävä ja idässä näkyi Oulujokea ja jopa Oulujärvi. Paikoin näkyi palokujia, joita Pelson varavankilan vangit olivat edellisenä kesänä käyneet hakkaamassa. Rokuan metsistä myytiin puita vankilan tarpeisiin. Palotornin juurella oli myös Utajärven suojeluskunnan hiihtomaja, jonka hirret olivat ostettu Vaalan hoitoalueen Oterman tuulenkaatoleimikosta.

 

Eväiden syönnin jälkeen Sirre kiipesi uudelleen torniin. Olipa hyvä, että puhelin oli nyt kunnossa, sillä Pelson suolta nousi savua. Sirre otti kiikarit ja koetti tiirata, mitä sieltä oikein näkyisi. Olikohan taas kyse niistä suon kytöpaloista, joita huolimattomat heinämiehet ovat kahvia keittäessään sytyttäneet? Hän merkitsi päiväkirjaan kompassin lukemat ja tiedot: ”275º ja 272º, ovat kai kytöjä.”  Sirre teki ilmoituksen savusta metsänhoitajalle ja palopäällikölle. Päivän aikana savu hälveni, joten ilmoitus oli tuottanut tulosta. Kytöpalo suossa ei päässyt leviämään.

 

Sirren yö meni palovartijan tuvassa levottomasti, aivan kuin hän olisi arvannut, että seuraavana päivänä lähimaastossa palaisi. Vielä aamusta ei ollut mitään tietoa savusta, mutta puolen päivän aikoihin Sirre soitti ilmoituksen ”lujasta palosta” Rokuanvaaralla.

 

Palo eteni osittaisena juoksutulena ja latvapalona. Se saatiin hallintaan saman päivän aikana palokujia hakkaamalla ja palo-ojia tekemällä. Toisin paikoin pystyttiin heittämään maata tulen päälle ja pieksämään tulta sammuksiin.

 

Myöhemmin Sirre kuuli, että palo oli syttynyt tupakanpoltosta. Metsää oli palanut noin 200 hehtaaria. Sirreä vähän suretti, kun hän kuuli metsänhoitajalta, että kaunis koristejäkälä oli kuollut palon yhteydessä. Menisi monta vuotta, ennen kuin jäkälää kasvaisi uudelleen palopaikalle. Palopuut myytäisiin Oulu osakeyhtiölle, joka tekisi niistä selluloosaa. Palanut ala kylvettäisiin, vaikka taimet eivät oikein menestyneet Rokuanvaaran karussa maaperässä.

 

Ennen palovartiointia Rokuan ympäristön metsät olivat saaneet palaa rauhassa. Kukaan ei ollut metsäpaloja sammuttanut, eikä se mitenkään olisi onnistunutkaan. Metsäpaloja oli ollut runsaasti vielä 1900-luvun alussa, joten palovartiotorni vartijoineen Rokuan metsien varjelemiseksi tuli tarpeeseen.
 

 
Tietoa

 

- Rokuan Pookivaara kohoaa 194,2 metriä merenpinnan yläpuolelle ollen noin 50 metriä ympäristöään korkeammalla.

 

- Kesällä 1936 Metsähallitus rakensi Pookivaaralta vuokratulle alueelle palovartiotornin ja vartijan tuvan. Sota-aikana tornia käytettiin apuna myös ilmatähystyksessä ja palovartijan tupa oli tuolloin ilmavalvonnan vartiopäällikön käytössä. Sodan jälkeen torni on uusittu pariin otteeseen, ja nykyinen torni onkin järjestyksessään jo kolmas. Palovartiotorni poistettiin käytöstä 1970-luvulla ja vartijan tupa toimii nykyisin autiotupana.

 

- Talvisodan aikana Tornin viereisessä rinteessä oli lottien korsu. Sen jäänteenä on paikalla edelleen nähtävissä isohko kuoppa.

 

- Utajärven suojeluskunta rakensi tähystystornin läheisyyteen hiihtomajan, joka on edelleen käytössä.

 

- Pookivaaralla on aikonaan toiminut kolmiomittaustorni, joka liittyi1800-luvun alkupuolella rakennettuun Struven ketjuun. Pohjoisen Jäämeren ja Mustanmeren välillä kymmenen maan läpi kulkeneen ketjun tarkoitus oli selvittää maapallon tarkka koko ja muoto. Pookivaaralta Struven ketjun mittauspiste on kadonnut vuosien saatossa.

Kirjoittanut Anne Ruuttula-Vasari. Alkuperäistä tekstiä muokattu Kulma-hankkeessa.

”Ilmoitettu metsänhoitajalle – luja palo Rokuanvaaralla!”

Rokua Outdoors