• White Instagram Icon
  • Rokua Outdoors Facebook

Ota yhteyttä

E-mail: info@rokuaoutdoors.com

Rokua Outdoors

Jaakonjärventie 2, 91670 Rokua, FINLAND

Rokua Outdoors

www.rokuaoutdoors.com © 2019 Rokua Outdoors

Rautakausi

Kirjoittanut Anne Ruuttula-Vasari. Alkupeäistä tekstiä muokattu Kulma-hankkeessa.

Rautakausi – kuka silloin kulki Rokualla?

Heikki Nousiainen ei ollut koskaan kuullut arkeologeista tai Suomen esihistorian muinaisjäänteistä. Sen sijaan hän oli kuullut puhuttavan muinaiskaluista ja muinaistieteen tutkijoista. Hän itse oli nähnyt ja löytänyt kivisen tuuran ja taltan lähikylästä. Moni Utajärven ja Säräisniemen isännistä oli törmännyt peltotöissään mullasta pilkistäneisiin kivikirveisiin ja talttoihin, mutta ainoastaan Heikki oli löytänyt rautaisen kirveen Rokuanvaaralta.

 

Heikki oli ollut keräämässä jäkälää kotitarpeiksi, kun sen alta maasta oli paljastunut hienosti koristeltu rautakirves. Heikki oli käännellyt kirvestä kädessään ja ihmettelyt, kuka sellaista oli Rokualla tarvinnut ja missä sen varsi oli. Kirves oli koristeltu hakkaamalla siihen vinoristi, mutta se ei ollut kenenkään paikallisen kyläsepän tekemä. Ei sellaisia kukaan täällä ollut takonut. Jotain onnetontakin kirveelle oli tapahtunut. Sen terä oli lyöty aivan lyttyyn. Eikä kirves ollut aivan uusi. Ei sillä tervaspuita kukaan ollut hakannut. Heikki oli toimittanut kirveen sille muinaistutkijalle, joka oli monena kesänä kulkenut pitkin kyliä kyselemässä ihmisiltä vanhoista asioista ja samalla kerännyt kaikenlaisia muinaiskaluja.

 

Heikin löytö päätyi nuoren Artturi H. Snellmanin käsiin. Hän oli Muhoksen kirkkoherran poika, joka nuorena historianopiskelijana kulki muun muassa Utajärven ja Säräisniemen pitäjissä ja tallensi paikallista tarina-ainesta. Samalla hän keräsi ympäri Pohjois-Pohjanmaata esihistoriallisia esineitä. Vuonna 1884 Suomen Muinaismuistoyhdistys oli myöntänyt Artturille apurahan tätä muinaistieteellistä keräysmatkaa varten. Kolmena kesänä Snellman kiersi tuonaikaista Oulun kihlakuntaa. Tutkimusmatkojen tuloksena syntyi aikakautensa laajin Oulun seudun historiaa käsittelevä teos.

 
Esinelöytöjen ohella Snellman kokosi seuduilla kerrottuja kansantarinoita ja varhaisempia kirjallisia tietoja. Hänen teoksensa käsittelee myös alueen jätinkirkkoja, joiden mahdollinen käyttötarkoitus kalenterina on noussut viime aikoina yhä suuremman kiinnostuksen kohteeksi.

 

Joulukuussa 1886 Artturi Snellman kiitti muun muassa Kaiku-lehdessä nimeltä mainiten kaikkia ”muinaiskalujen löytäjiä”, jotka olivat hänelle löytötavaroita toimittaneet. Snellman tiesi esineiden olleen osalle löytäjistä niin kallisarvoisia, että ne olisi mieluummin piilotettu omaan kaappiin kuin annettu museokokoelmiin. Heikin ansiosta Rokuan kirveskin päätyi kansallismuseon kokoelmiin vuonna 1889. 

 

Ottaessaan Heikiltä kirveen vastaan Snellman osasi jo hiukan valottaa Rokuan rautakautista elämää. Varmaa oli ainoastaan se, että joku oli kulkenut vaaralla kirves kädessään. Ehkä kirvestä oli tarvittu peuranmetsästysmatkoilla nuotion teossa. Vai oliko sillä teroitettu peuranpyyntikuoppien pohjiin teräviä seipäitä? Oliko kirves pudonnut vahingossa vai oliko se hylätty tarkoituksella? Näitä kysymyksiä varmasti Snellman ja Heikki molemmat miettivät. Meidän aikamme tutkijat taas pohtivat sitä, tuliko kirveen haltija raudan kanssa idästä vai lännestä?  Mikä oli kirveen jälkeensä jättäneen ihmisen etninen alkuperä? Miksi kirveen terään oli kaiverrettu risti?

 

Rokuan menneisyys hahmottuu pala palalta. Oli sattuma, että Heikki Poutiainen antoi rautakirveen Artturi Snellmanille. Hienoa on se, että tämä sattuma on tallennettu ja siitä on tullut osa Rokuan historiaa.

 

Tietoa
 

-Rautakausi Suomessa jaetaan aikakausiin seuraavasti:

esiroomalainen rautakausi 500 eKr. – 0 eKr.

vanhempi roomalainen rautakausi 0–200 jKr.

nuorempi roomalainen rautakausi 200–400

kansainvaellusaika 400–600

merovingiaika 600–800

viikinkiaika 800–1050

ristiretkiaika 1050–1150/1300

 

-Rokua oli esihistoriallisella ajalla asumaton alue, jossa käytiin metsästämässä. Esihistoriallisia irtolöytöjä on alueelta vähän. 1800-luvun lopulla löydettiin yksi rautakautinen kirves, joka on tallennettu Kansallismuseon kokoelmiin numerolla 2508:01. Lähiseudun kylistä on lisäksi löydetty lukuisia kivikauteen sijoittuvia esineitä, keramiikan palasia sekä asuinpaikkoja.

 

-Rokuan hiekkaharjut ovat soveltuneet peurojen kuoppapyyntiin, mistä todisteena on alueelta löytynyt pyyntikuoppaketju.

 

-Historiallisen ajan kohteista tervahautoja on Rokualta löytynyt suhteellisen pieneltä inventointialueelta yhdeksän kappaletta. Alueen kulttuuriperinnölle onkin tunnusomaista tervahautojen suuri määrä. Lisäksi inventoinnissa havaittiin muutamia tuntemattomia historiallisen ajan kuoppakohteita. Alueen etelärajalla kulkee historiallinen Keisarintie, jonka varressa on vanha rajakivi.

 

-Rokuan nimistöä selvitelleillä tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä nimien alkuperästä. Osa pitää nimistöä saamelaisperäisenä, osa taas selvästi suomalaisperäisenä, pääosin karjalaislähtöisenä.

 

-Heikki Poutiainen antoi Artturi Snellmanille kirveen lisäksi tasataltan ja tuuran, joista Snellman mainitsi seuraavasti: ”Raakatekoinen oikokirween tapaan teroitettu tasataltta ja iso pahoin pidetty tuura, kumpikin Kurjen saaresta. Antanut torppari Heikki Poutiainen.”

 

-Historiantutkija Artturi H. Virkkunen aik. Snellman (1864–1924) toimi kansanedustajana, Turun yliopiston professorina ja rehtorina.

Rokua Outdoors