• White Instagram Icon
  • Rokua Outdoors Facebook

Ota yhteyttä

E-mail: info@rokuaoutdoors.com

Rokua Outdoors

Jaakonjärventie 2, 91670 Rokua, FINLAND

Rokua Outdoors

www.rokuaoutdoors.com © 2019 Rokua Outdoors

Tervaa Rokualla

Heikki oli luvannut vielä kerran tulla hautamestariksi Tulijärvelle tervahaudan polttoon. Tervaspuiden teko ei enää kannattanut, eikä hautapoltto ollut luvallista kruununmetsissä, varsinkaan Rokuanvaaran kruununpuiston vieressä. Jatkossa oli viisainta polttaa tervaa vain omissa metsissä kotitarpeeksi. Metsäherra oli heitä kylänmiehiä jo moneen kertaan varoittanut luvattomasta poltosta kruununmetsissä. Vain kantoja ja juuria olisi saanut polttaa tervauuneissa, ja puutkin olisi pitänyt ensiksi ostaa kruunulta.

 

Säräisniemen pitäjän miehiä oli viety käräjille luvattomasta tervanpoltosta, ja se vähän pelotti. Tämän hoitoalueen vartiopiirin nykyinen metsänvartija ei onneksi joka paikkaan ehtinyt, koska hänellä oli niin laaja alue vastuullaan. Heikin johdolla miehet olivat kolonneet viimeiset männyt jo pari vuotta aikaisemmin Tulijärven lähettyviltä. Heikki oli kuullut puhetta ja lukenut lehdistä, ettei talonpoikien tervanpoltto ollut Suomen metsien hyväksi.

 

Hoikat männyt olivat pihkaantuneet rauhassa, kun niiden kylkiä oli kolottu koloraudalla paljaaksi eri kohdista monen vuoden ajan. Yhdeltä mieheltä meni koko päivä kaataessa yhden sylen verran tervapuita. Toinen päivä meni puolentoista sylen halkaisuun ja pinoamiseen. Tähän hautaan oli tarkoitus latoa 40 syltä tervaksia.

 

Vanha hauta kumpareen reunassa palvelisi vielä kerran. Heikki mietti, olisiko vaaralla kasvavalla jäkälällä minkäänlaista kysyntää maailmalla. Nyt vielä raha otettiin tervasta, jonka polttaminen oli työlästä. Suurin hyöty tuli Oulun tervaporvareille, ja polttaja itse oli koko ajan velassa. Rahat tervasta oli otettu etumaksuna, eikä poltto ollut aina onnistunut.

 

Hautaa varten oli raahattu suomutaa Pelson soiden suunnalta. Mudalla oli vuorattu suppilon muotoisen haudan pohja tiiviiksi kestämään polttoa. Ensimmäisen kerran sytyttämisen jälkeen tervaa laskettiin tynnyreihin jo kolmen päivän päästä. Edellisenä kesänä tynnyrillisestä hienoa tervaa oli maksettu 14 markkaa ja 50 penniä. Ohratynnyri maksoi saman verran Oulun torilla. Tämän kesän tervan hintaa ei tiennyt vielä kukaan. Miehiä mietitytti, olisiko pitänyt ehtiä heinä- ja ohramaita parantelemaan ja soita ojittamaan. Paras aika menisi nyt tervanpoltossa.

 

Miehet latoivat hiljaisuuden vallitessa kevään aikana halotut ja katkotut tervakset säteittäin keoksi hautaan. Hauta peitettiin turvekerroksella ja laki tiivistettiin mullalla. Hautamestari kiersi haudan palava tuohinippu kourassa ja pian alkoi savu nousta Tulijärven rannalta. Polttaminen oli tarkkuutta vaativaa työtä. Haudan piti palaa kytemällä, sillä pieksi asti sitä ei pitänyt polttaa. Tervahaudan polttaminen kesti noin viikon. Isoimmista haudoista saatiin tervaa kymmeniä tynnyrillisiä.

 

Tynnyrit oli tehty talven aikana mäntylaudoista. Tynnyriin lautoja meni kolmetoista, ja ne kiristettiin kahdeksalla kuusennärevanteella tiukasti toisiaan vasten.

 

Tervan kuljetus oli yksi työn raskaimpia vaiheita. Terva vietiin soutamalla Oulujokea pitkin Ouluun. Rokuan tervamiehet olivat kuulleet, että muutaman vuoden ajan tervaa oli kuljetettu Pohjanmaalta junalla. Heikki tuumasi muille, ettei hänen elinaikanaan täällä junarataa näkyisi. Tervaveneeseen saatiin tällä kertaa mahtumaan 24 tynnyriä, joissa kaikissa oli tynnyritarkastuksen tehneen kruunaajan merkki.

 

Tuttu laskumies istui ohjaamaan tervavenettä läpi Pyhäkosken. Matka kesti kauan, sillä karien lisäksi laskumiehen piti varoa joessa kelluvia tukkeja. Välillä vesi kasteli heidät, mutta tervatynnyrit lepäsivät tiukasti kevyesti liukuvassa veneessä. Kolme markkaa laskumies tahtoi kuljetuksestaan. Mies hyppäsi Pyhäkosken jälkeen rannalle ja lähti kävelemään takaisin. Heikki ei vielä ajatellut sitä, mikä vaiva olisi rompsia vene takaisin Oulusta kotiin.

 

Tulijärven tervat päätyivät kosken laskumiehestä huolimatta lopulta tukkiruuhkaan Oulun Merikoskessa. Samalle väylälle tunkivat yhtä aikaa uittotukit ja tervavene. Tervavene särkyi, mutta miehet ja tervat saatiin pelastettua. Onnettomuuden jälkeen ei miehillä ollut enää intoa polttaa tervaa Rokuanvaaran kupeessa.
 

 

Tietoa

 

- Terva on puusta valmistettu kyllästys- ja lahonestoaine, joka oli Suomen ensimmäinen kauppatavara maailmalle. Varsinkin purjelaivojen aikakaudella tervaa vietiin runsaasti Englantiin, Hollantiin, Venäjälle ja Ruotsiin.

 

- Rokuan maastossa on lukuisia tervahaudan pohjia.

 

- Kruununpuistot pyrittiin jättämään metsätaloudellisen käytön ja varsinkin tervanpolton ulkopuolelle. Rokuanvaarasta tuli kruununpuisto 1870-luvulla.

 

- Valtionmetsissä poltettiin tervaa luvatta 1800-luvun loppupuolelle asti.

 

- Metsähallitus ohjasi Oulujokivarren pitäjien, myös Rokuan lähialueen, tervanpolttajia polttamaan tervaa luvallisesti kannoista ja juurista tervauuneissa, joita kohtaan tunnettiin kuitenkin yleisesti epäluuloa.

 

- 1800-luvun lopulla tervan kysyntä laski, koska sitä ei enää käytetty puunsuoja-aineena mm. laivoissa.

 

- Syli on vanha suomalainen pituusmitta = 3 kyynärää = 6 jalkaa = 1,781 metriä, Kuutiosyli on 2,83 m3.

 

- Särös on pilkottu, 5–6 kyynärää pitkä tervaspuu.

 

- Hautamestari oli vastuussa haudan poltosta ja sen onnistumisesta.

 

- Kolominen, koloaminen on puun kuorimista. Puuhun jätetään sen verran kuorta, että se pysyy hengissä.

 

- Kruunaaja tarkasti ja kruunasi tervatynnyrit.

 

- Rompsiminen on veneen vetämistä ja sauvoilla ohjaamista ranta-alueella.

Kirjoittanut Anne Ruuttula-Vasari. Alkupeäistä tekstiä muokattu Kulma-hankkeessa.

Viimeiset tervanpolttajat Rokuan metsissä

Rokua Outdoors